Jotkut hiljaisuuden keitaat avaavat erityisen viehätyksensä jo varhain aamulla, sinisenä hetkenä. Döhrenin Leineinsel-saarella sijaitseva pato on yksi tällaisista virkistyspaikoista, joissa voi kerätä voimia ja hengähtää, ennen kuin päivä pääsee kunnolla vauhtiin.
Näkymä Leineinsel-saarelle Wollewehrin luona.
Kun ympärillä on vielä hiljaista ja kaupunki herää hiljalleen, on juuri oikea hetki katsella unelmoivasti auringon nousua Leine-joen rannalla olevien kulmikkaiden kivien päältä. Ja yhtäkkiä tulee jälleen päivänselväksi, miksi hiljaisuudessa piilee voima.
Aikaisemmin Wolle-padolla pestiin vaatteita
Tämä Leine-saaren ympäröimä paikka ei ole aina ollut näin rauhallinen ja hiljainen. Vielä hieman yli 45 vuotta sitten nykyisten kauniiden talojen paikalla sijaitsivat Döhrenerin villanpesulan ja -kampauslaitoksen teollisuusrakennukset, joita Hannoverin kansankielessä kutsuttiin myös nimellä ”Döhrener Wolle”. 1870-luvulta lähtien jo vuonna 1667 rakennetulla joen padolla (joka tuolloin vielä syötti vettä Döhrener Leineinselin vesimyllyyn) puhdistettiin ja kammattiin raakaa lampaanvillaa Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Etelä-Amerikasta. Hyvän sijainnin ansiosta suoraan Leine-joen varrella, josta saatiin aina riittävästi vettä villan pesemiseen, ”Döhrener Wolle” kehittyi nopeasti 2 000 työntekijän suuryritykseksi. Kukoistus kesti peräti vuosisadan, ja vuonna 1973 toiminta lopetettiin. Rakennusten purkamisen jälkeen entiselle tehdasalueelle syntyi nykyinen asuinalue. Ainakin muutama aikakauden todistaja on kuitenkin säilynyt: esimerkiksi vuonna 1909 rakennettu kellotorni, jossa on viehättävät kulmatornit ja torninparruja (se toimi aikoinaan tehtaan palokunnan letkutornina), sekä työntekijöiden asuinalue ”Döhrener Jammer” ja oinas-veistos kadunkulmassa Am Uhrturm/Am Leinewehrin risteyksessä, joka pystytettiin alun perin vuonna 1893 symboloimaan neljän saksalaisen villankammauslaitoksen yhdistymistä ”Deutsche Kämmerkonventioniksi”.
Vielä kolme paikkaa aamiaiselle veden äärellä
Mutta myöskään entinen Wolle-pato ei kestänyt kauan: vuonna 2004 Hannoverin kaupunki puratti rappeutuneen rakennelman ja rakennutti joenuomaan matalan betonisen patoaskelman, jonka yli Leine-joen vesi nykyään virtaa. Sillan vieressä tien reunalla sijaitsevalta ”parvekkeelta” voi rauhassa seurata joen vilkasta menoa. Paljon idyllisempi ja vieläkin rauhallisempi sekä auringonnousun että hämärän aikaan on pieni aukio, jossa on penkki Wiehegrabenin varrella Leine-joen ylävirtaan, jonne johtaa polku talojen ohi padon yli. Sen sijaan vastarannalla näkyvälle kapealle hiekkarannalle johtaa vain polku, joka mutkittelee läheisen sillan takana Johann-Duve-Weg-kadulla Leine-joen varrella pensaikossa.