Ihme-keskuksen uima-allas

© Matthias Kothe

Joka etsii, se löytää

Pohjimmiltaan tämä on aina ollut Ihme-Zentrum-keskuksen motto. Valtava betonirakennus on monin paikoin niin mutkikas ja sekava, että tarvitaan todella hyvä suuntavaisto, jotta ei eksy heti tässä monin paikoin jo rapistuneessa kompleksissa. Ja missä se väitetty uima-allas sitten on tai oli? Aarteenetsintä alkaa jo astuttaessa Ihme-Zentrumiin, joka ulottuu useille tasoille sekä ylöspäin että syvyyteen ja siirtää tutut asiat toiseen ulottuvuuteen: kun maanalainen pysäköintihalli sijaitsee katutasolla ja sitä alemmalla tasolla, ostoskatu sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa sen yläpuolella ja sinne pääsee (tai ainakin pääsi aikoinaan) liukuportaita ja siltoja pitkin.

Jos nyt astuu Ihme-keskukseen Spinnereistraßen kautta pohjoisesta, Lindenin lämpövoimalaitoksen kolmen ”Drei warme Brüder” -veistoksen vastapäätä, on itse asiassa maanalaisen pysäköintihallin ylimmän kerroksen tasolla ja kävelee kapeaa jalkakäytävää pitkin Schwarzer Bärin suuntaan, Ihme-joen näkymä edessä, suoraan valkoisen kalkkikiviseinän vieressä – ja juuri sen takana on sanottu sijainneen uimahalli, jossa ei koskaan uitu. Huhujen mukaan tämä aavemainen uimahalli toimi 1980-luvulla Hannoverin kaupungin laitosten arkistona. Mikään ei enää viittaa tähän nykyään tuossa aavemaisen pimeältä vaikuttavassa käytävässä, jossa on rakennustyömaa-aitoja, paljaita betonipylväitä ja lauta-aitoja. Eikö todellakaan mitään?

© Matthias Kothe

Ei täällä eikä aivan: kun kulkee kalkkikiviseinää pitkin kohti Lee-Gym-kamppailulajikoulun pääsisäänkäyntiä, muutaman askeleen päässä vasemmalla on kapea, ylöspäin johtava kierreportaikko. Viimeiseltä askelmalta pääsee tasolle, joka sijaitsee entisen, nykyisin rappeutuneen ja kauttaaltaan suljetun ostoskäytävän yläpuolella. Jalkojen alla avautuvan lohduttoman tyhjyyden ja yläkerran vihreän idyllin keskellä näkyvät alla sijaitsevan, koskaan käyttöönotettuna pysyneen uimahallin entiset tuuletuskuilut – ne tunnistaa tummanruskean puuverhouksen yläpuolella olevista keltaisiksi maalatuista tuuletusritilöistä. Jos katsoo vielä hieman tarkemmin, huomaa myös upean näkymän sieltä ylhäältä kohti keskustan kattoja. 

Kun suunnitelmasta tulee utopia

Täysin näkymätön on toinen Ihme-keskuksen julkinen salaisuus, joka muuten on rakennettu vuonna 1961 suljetun Mechanische Weberei -kudontatehtaan sekä Lindenerin leivinjauhe- ja leipätehtaan tontille: Kompleksi on kokonaisuudessaan ja erityisesti Ihmeplatzin alueella suunniteltu siten, että sen perustusten alle olisi voitu rakentaa jälkikäteen metrotunneli Hannoverin Üstra-kaupunkiraitiotien suunnitellulle D-linjalle. Kuten tiedetään, tätä ei ole tähän päivään mennessä toteutettu, eikä myöskään suunnitellun uimahallin avajaisia ole pidetty, eikä valitettavasti myöskään jo vuosia myöhässä olevaa noin 285 000 neliömetrin suuruisen ”kaupungin kaupungissa” -alueen kunnostusta ja elvyttämistä.