Ihme-keskuksen uima-allas

© Matthias Kothe

Joka etsii, se löytää

Pohjimmiltaan tämä on aina ollut Ihme-Zentrumin motto. Valtava betonirakennus on monin paikoin niin mutkikas ja sekava, että tarvitaan todella hyvä suuntavaisto, jotta ei eksy heti tässä monin paikoin jo rapistuneessa kompleksissa. Ja missä se väitetty uimahalli sitten on tai oli? Aarteenetsintä alkaa jo Ihme-Zentrumiin astuttaessa, joka ulottuu useille tasoille sekä korkeuteen että syvyyteen ja siirtää tutun toiseen ulottuvuuteen: kun maanalainen pysäköintihalli sijaitsee katutasolla ja sen alapuolella, ostoskeskus sijaitsee sen yläpuolella ensimmäisessä kerroksessa ja sinne pääsee (tai pääsi aikoinaan) liukuportaita ja siltoja pitkin.

Jos astuu Ihme-keskukseen pohjoisen puolelta Spinnereistraßen kautta, Lindenin lämpövoimalaitoksen kolmen ”Drei warmen Brüdern” -veistoksen vastapäätä, on itse asiassa maanalaisen pysäköintihallin ylimmän kerroksen tasolla ja kulkee kapeaa jalkakäytävää pitkin kohti Schwarzer Bär -ravintolaa, josta avautuu näkymä Ihme-joelle suoraan valkoisen kalkkikiviseinän vieressä – ja juuri sen takana on sanottu sijainneen uimahalli, jossa ei koskaan uitu. Väitetysti tämä aavemainen uimahalli toimi 1980-luvulla Hannoverin kaupungin laitosten arkistona. Mikään ei enää viittaa tähän nykyään tässä aavemaisen pimeältä vaikuttavassa käytävässä, jossa on rakennusaitoja, paljaita betonipylväitä ja lauta-aitoja. Eikö todellakaan mitään?

© Matthias Kothe

Ei täällä eikä aivan: Jos jatkaa kalkkikiviseinän luota kohti Lee-Gym-kamppailulajikoulun pääsisäänkäyntiä, muutaman askeleen päässä vasemmalla on kapea, ylöspäin johtava kierreportaikko. Viimeiseltä askelmalta pääsee tasanteelle, joka sijaitsee entisen, nykyisin rappeutuneen ja kokonaan suljetun ostoskäytävän yläpuolella. Jalkojen alla olevan lohduttoman tyhjyyden ja yläkerran vihreän idyllin keskellä näkyvät alla sijaitsevan, koskaan käyttöönotetun uimahallin entiset tuuletuskuilut – tunnistettavissa tummanruskean puuverhouksen yläpuolella olevista keltaisiksi maalatusta tuuletusritilöistä. Jos katsoo vielä hieman tarkemmin, huomaa myös upean näkymän sieltä ylhäältä kaupungin kattojen yli. 

Kun suunnitelmasta tulee utopia

Toinen Ihme-keskuksen täysin näkymätön salaisuus, joka on muuten rakennettu vuonna 1961 suljetun mekaanisen kutomon sekä Lindenerin leivinjauhe- ja leipätehtaan tontille, on seuraava: Kompleksi on kokonaisuudessaan ja erityisesti Ihmeplatzin alueella suunniteltu siten, että sen perustusten alle olisi voitu myöhemmin rakentaa metro-tunneli Hannoverin Üstra-kaupunkiradan suunnitellulle D-linjalle. Kuten tiedetään, tätä ei ole toistaiseksi toteutettu, eikä myöskään suunnitellun uimahallin avajaisia ole pidetty, eikä valitettavasti myöskään vuosia myöhässä olevaa noin 285 000 neliömetrin suuruisen ”kaupungin kaupungissa” -alueen kunnostusta ja elvyttämistä.