Miten kivikrokotiilit päätyivät Eteläkaupunkiin

© Matthias Kothe

Leijonabastioni krokotiilibastionin sijaan

Nämä kaksi jättiläiskrokotiilia ovat kirjaimellisesti ikivanhoja: kuvanveistäjä Peter Schumacher valmisti ne vuonna 1934 vankasta hiekkakivestä – alun perin niiden oli tarkoitus vartioida Maschsee-järven näköalatasannetta, joka tunnetaan nykyään nimellä Löwenbastion. Krokodilien sijaan sinne pystytettiin kuitenkin vuonna 1938 kaksi leijonaveistosta, jotka tuolloisten natsien suosima kuvanveistäjä Arno Breker oli valmistanut Braunschweigin leijonan mallin mukaan. Ne antoivat lopulta nimensä puolustusrakennelmasta muistuttavalle bastionille Maschsee-järven rantamuurin eteläpäässä. Mutta miksi nämä kaksi pelottavaa matelijaa makaavat nyt Lindemannallee 19:n asuinrakennuksen etupihalla?

Puutarhakoristeita taidemuistomerkkien sijaan

Asia on hieman monimutkainen: tämän vaatimattoman kerrostalon omistaja, eräs Erich Cordes, oli aikoinaan intohimoinen taidekeräilijä ja oli hankkinut nämä kaksi krokotiilia Georg Greiserin kuolinpesästä. Greiser puolestaan oli varakas yrittäjä Hannoverista, puutarhanhoidon edelläkävijä ja taiteen ystävä. Kun krokotiilisuunnitelmaa ei valittu Maschsee-järven bastionin ”vartiointiin”, Georg Greiser tilasi kuvanveistäjä Peter Schumacherilta niiden valmistamisen monumentaalisiksi puutarhakoristeiksi tontilleen Dollbergenissä Hannoverin lähellä. Georg Greiserin kuoleman jälkeen Erich Cordes osti krokotiiliparin vuonna 1965 ja sijoitti ne lopulta vuokratalonsa etupihalle Lindemannalleelle Alte Bultin läheisyyteen. 

Siellä löytyy muuten myös jäänteitä muista vanhoista taideteoksista: esimerkiksi puutarhan takaosassa on tyhjä jalusta, jolla aiemmin seisoi venetsialaisen kenraalin Bartolomeo Colleonien ratsastajapatsas, tai oikealla puolella etupihalla näennäisesti sattumanvaraisesti kasaan heitetyt katkenneet pylväät.