Calenbergin juhlat

Calenbergin linna (myöhemmät nimet: Calenbergin linna ja Calenbergin linnoitus; raunioiden nykyinen nimi: Alt Calenberg) oli keskiaikainen alavallilinna Pattensenin lähellä, Schulenburgin kaupunginosassa, 13 km Hildesheimista länteen. Welf-suvun herttua Otto der Strenge aloitti sen rakentamisen vuonna 1292 Leine-joen uomassa kahden Leine-haaran välissä vesilinnoitukseksi Calenbergin kalkkimergelipenkereen eteläosaan.

1500-luvun alussa se muutettiin linnoitukseksi. Tämä Calenbergin linnoitus antoi nimensä 1400-luvulla yhdistyneelle Welfien ruhtinaskunnalle Calenbergille. Kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen se menetti sotilaallisen merkityksensä ja purettiin. Nykyään se on raunio, jossa on maanalaisia holvikäytäviä ja jota ympäröivät korkeat vallit. Läheisen Calenbergin kartanon nimi viittaa Calenbergin linnaan.

Calenberg

Linnakompleksi sijaitsee Calenbergin kukkulalla, jonka korkeus merenpinnasta on 70 metriä. Se muodostui lähes 100 miljoonaa vuotta sitten, myöhäisliitukauden alussa, cenomani-vaiheessa. Ennen linnan rakentamista se kohoili kalkkimergelipankkina noin 10 metriä Leine-joen silloisten haara-alueiden välissä. Se kattaa paitsi Calenbergin linnan alueen, myös ulottuu vielä 500 metriä pohjoiseen. Siksi linnan vallihaudat jouduttiin kaivamaan yli kymmenen metriä syvälle kalkkimergelipankkiin.

© C. Wyrwa

Jäännökset

Linnoituksen rauniot sijaitsevat Alt Calenbergin alueella, joka on kuulunut vuodesta 1997 lähtien Calenberger Leinetalin maisemsuojelualueeseen. Linnoituksesta ja linnamäestä ovat säilyneet nykyään vielä vallit, kellarit ja linnan, kartanon sekä Corvinus-kellarin perustukset sekä tykkitornin jäännökset. Tykkitorni ja molemmat kellaritilat ovat olleet suljettuina vuoden 2008 puolivälistä lähtien. Linnan kahden siiven alla olevissa holvikellareissa asuu lepakoita. 1. lokakuuta ja 30. huhtikuuta välisenä aikana talvehtivia eläimiä ei tule häiritä. Yhdessä holvissa on useita metrejä syvä muurattu kaivo. Maanalaiset kellarit ovat niin laajoja, että kerran kaksi lasta eksyi niihin ja joutui pelastettavaksi pelastushenkilöstön toimesta.

Suullisen perimätiedon mukaan alueelta olisi ollut maanalaisia pakoreittejä Lauenstadtiin ja Hildesheimin hiippakuntaan. Vallirakennelma on säilynyt luoteis-, pohjois- ja koillisosissa. Ympäröiviä vallihautoja ei enää virtaa vettä. Koko alue on puiden, pensaiden ja nokkosien peitossa, ja sieltä löytyy myös lumikelloja ja villinarsisseja.