Calenbergin juhlat

Calenbergin linna (myöhemmät nimitykset: Calenbergin linna ja Calenbergin linnoitus; raunioiden nykyinen nimi: Alt Calenberg) oli keskiaikainen alavallilinna Pattensenin lähellä, Schulenburgin kaupunginosassa, 13 km Hildesheimista länteen. Welf-suvun herttua Otto der Strenge aloitti sen rakentamisen vuonna 1292 Leine-joen tulvatasangolle kahden Leine-haaran väliin vesilinnoitukseksi Calenbergin kalkkimergelipenkereen eteläosalle.

1500-luvun alussa se muutettiin linnoitukseksi. Tämä Calenbergin linnoitus antoi nimensä 1400-luvulla yhdistetylle Welf-suvun Calenbergin ruhtinaskunnalle. Kolmekymmentävuotisen sodan jälkeen se menetti sotilaallisen merkityksensä ja purettiin. Nykyään se on raunio, jossa on maanalaisia holvikäytäviä ja jota ympäröivät korkeat vallit. Läheisen Calenbergin kartanon nimi viittaa Calenbergin linnaan.

Calenberg

Linnakompleksi sijaitsee Calenbergillä, jonka korkeus merenpinnasta on 70 metriä. Se muodostui lähes 100 miljoonaa vuotta sitten myöhäiskriidin alussa, Cenomanium-kaudella. Ennen linnan rakentamista se kohosi kalkkimergelipankkina Leine-joen silloisten haara-alueiden välissä noin 10 metriä tulvamaaston yläpuolelle. Se kattaa paitsi Calenbergin linnan alueen myös ulottuu vielä 500 metriä pohjoiseen. Siksi linnan vesikaivanto jouduttiin kaivamaan yli kymmenen metriä syvälle kalkkimergelipankkiin.

© C. Wyrwa

Jäännökset

Linnoituksen rauniot sijaitsevat Alt Calenbergin alueella, joka on kuulunut vuodesta 1997 lähtien Calenberger Leinetalin maisemsuojelualueeseen. Linnoituksesta ja linnan kukkulalta on nykyään säilynyt linnoituksen, linnan, Corvinus-kellarin vallit, kellarit ja perustukset sekä tykkitornin jäännökset. Tykkitorni ja molemmat kellaritilat ovat olleet suljettuina vuoden 2008 puolivälistä lähtien. Linnan molempien siipirakennusten alla sijaitsevissa holvikellareissa talvehtii lepakoita. 1. lokakuuta ja 30. huhtikuuta välisenä aikana talvehtivia eläimiä ei tule häiritä. Yhdessä holvikellarissa on useita metrejä syvä muurattu kaivo. Maanalaiset kellarit ovat niin laajoja, että siellä eksyi kerran kaksi lasta, jotka jouduttiin pelastamaan pelastushenkilöstön avulla.

Suullisen perimätiedon mukaan alueelta olisi ollut maanalaisia pakoreittejä Lauenstadtiin ja Hildesheimin hiippakuntaan. Vallirakennelma on säilynyt luoteis-, pohjois- ja koillisosissa. Ympäröiviä vallihautoja ei enää virtaa vettä. Koko alue on puiden, pensaiden ja nokkosien peitossa, ja sieltä löytyy myös lumikelloja ja villinarsisseja.