Aktiivista ajanviettoa veden äärellä

Würmsee

Kleinburgwedelissä sijaitseva Würmsee kutsuu rentouttavalle kävelylle seikkailupolulle, jolla on kahdeksan LandArt-pysäkkiä.

”Täällä on vauhtia, järvi ei todellakaan käy tylsäksi.” Näin sanovat vieraat, jotka kävelevät tämän pienen, Hannoverin alueen pohjoisosassa sijaitsevan järven rantaa pitkin. Kyseessä on Würmsee-järvi Kleinburgwedelin lähellä, joka kutsuu rentouttavalle kävelylle vihreyden ja sinisyyden keskellä. Täällä he voivat nauttia raikkaasta ilmasta, seurata sudenkorentojen lentoa ja kuunnella ristisammakon ääntelyä. Seikkailupolun kahdeksan pysäkkiä tarjoavat tähän parhaan mahdollisen vaihtelun.
Aaltoilevat aurinkotuolit, puulaituri ja uimapatsaat – viittaus 1920-luvulle.

Kleinburgwedelin matkailuperinne

Järven matkailuperinne ja sen kultaiset 1920-luku elävät uudelleen ensimmäisellä pysäkillä. Siellä kaksi aaltoilevaa lepotuolia puulaiturilla kutsuvat lepäämään järvinäköalalla. Alkuperäiskokoiset, muodikkaasti pukeutuneet hahmot odottavat kaiteella. Aurinkohattuun pukeutuneen uimaneidon seurana on kameraa kantava mies, joka tietenkin tähtää kuvauslaitteellaan vain järveä. Uimavalmiit nuoret katsovat kaukaisuuteen. Laiturin etummaisimpaan lankkuun, aivan veden rajalla, on kaiverrettu vaaleansinisellä: „Lomaterveisiä Würmseeltä.“ Ihanteellinen selfie-paikka. Siihenkin on ajateltu.
Eräs aikakauden todistaja muistelee noita Würmsee-päiviä leveällä hymyllä: ”Istuimme usein pareittain hieman kauempana järvestä pensaiden takana ja ’menimme kihloihin’, niin sitä silloin sanottiin.” Nykyään uiminen ja varsinkaan veneily olisi ristiriidassa erittäin lajirikkaan ja monimuotoisen lintukannan suojelun kanssa.

Vieraat pumppaavat vettä itse

Vierailijat pääsevät itse osallistumaan: yhdessä pisteessä he voivat pumpata vettä itse kolmesta eri värisestä vipupumpusta. Vesi valuu pilvestä taivaalta sadevedenä, virtaa luonnollisesti pintalähteestä järveen tai tulee hanasta. ”Näin kaikki voivat kokeilla itse tai kastella jalkansa, mikä luo vahvemman yhteyden järveen kuin pelkkien opasteiden avulla”, Frank Nordiek kuvailee osaa konseptista. Hän on luonut kokemuspolun yhdessä Hannoverin Atelier LandArt -studion Wolfgang Buntrockin kanssa.
Vaihteleva vedenpinta on tärkeässä roolissa toisella pisteellä. Nämä kaksi maisemataiteilijaa suunnittelivat rannalle terassoidut reikäritilät, jotka muodostavat maailmanlaajuisen uutuuden – käveltävän vedenkorkeusmittarin. Siellä voi paitsi lukea nykyisen vedenkorkeuden tauluista, myös astua ritilän päältä paljain jaloin veteen tai seistä kuivalla maalla.

Äärimmäiset sääilmiöt kuin suurennuslasin alla

Vedenpinnan vaihtelu tuo kuitenkin kuvattujen haittojen lisäksi mukanaan myös hyviä puolia: se, mikä puoli vuotta sitten kuivuuden aikana oli kritiikin kohde – veden puute – on nyt, maaliskuussa 2020 sateiden jälkeen korkean vedenpinnan ansiosta, muuttunut positiiviseksi luonnonnäytökseksi. ”Kuin suurennuslasin alla, voimme Würmsee-järvellä tarkkailla sääilmiöidemme yhä voimakkaammin ilmeneviä ääri-ilmiöitä”, korostaa Wolfgang Buntrock ja lisää: ”Järvellä on tällä hetkellä upeaa! Korkean vedenpinnan ansiosta kokemus on aivan erilainen.”

Miten kaikki alkoi

Järven elvyttäminen alkoi vuonna 2016. Puusto raivattiin ja muta poistettiin. Tavoitteena oli palauttaa järven kokemiskelpoisuus. Tavoitteena oli myös tarjota tietoa järvestä, sen historiasta ja eläimistöstä suoraan rannalta käsin.
Asiantuntijaraportissa haastatellut kävijät ilmaisivat selkeät tarpeensa: he halusivat kävellä järven ympäri, tarkkailla luontoa, juoda kahvia ja viettää järven rannalla yhden tai kaksi tuntia. He rakastavat metsän ja veden vuorottelua, lumpeita, sammakoiden konserttia, yksinkertaisuutta ja raitista ilmaa. Aiemmin järvellä oli venevuokraamo ja uiminen oli sallittua, mutta kumpaakaan ei ole enää pitkään aikaan voinut harrastaa. Vedenpinnan voimakas vaihtelu johtaa toisena vuonna suureen mutapintaan, toisena vuonna vesi on puoli metriä korkealla.

Kolme ”turpeen syöjää” herättää uteliaisuutta

Kävelytason läheisyydessä kolme punaista teräsveistosta muistuttaa alueen suomaista menneisyydestä. Ne ovat ”turpeen syöjiä”. Kun pohjaveden pinta on korkealla, niiden jalat uppoavat kostean biotoopin suojelualueen turpeeseen, jonne ei saa mennä. Noin kolme metriä korkeat, huomiota herättävät veistokset erottuvat kuitenkin polulta selvästi punaisen värinsä ansiosta. Suunnittelun alkuvaiheessa vielä kiistanalaisena pidetty väri hyväksyttiin lopulta. ”Löysimme sattumalta paikalta tammenterhon, jonka väri oli lähes sama”, muistelee Frank Nordiek.

Veneessä on esillä vesieläimistöä esittäviä teräsmalleja

Lintukannasta oli aina saatavilla riittävästi havaintoja. Vesieläimistön osalta tilanne oli kuitenkin toinen. Jotta tässä ei tarvitsisi tyytyä yleisiin kliseisiin, tehtiin pieni kartoitus yhdessä alemman vesiviranomaisen asiantuntijan kanssa. Osa havaituista lajeista dokumentoidaan toisella asemalla. Maisemataiteilijat keksivät myös tähän sopivan ratkaisun: sivusuunnassa porrastetuista laudoista rakennetun laiturin päässä vene keinuu vedessä. Niihin on hitsattu teräsmalleja päivänkorennosta, vesiskorpionista, kelta-aurinkokärpäsestä ja hyttysen toukasta. Tälläkin on suuri elämysarvo. Etenkin kun laiturilta on upea näkymä ilta-aurinkoon. Hieman onnea, ja kuvan läpi liitää vielä jääsirkku. Kosteita pehmeäpuulaitumia rakastavat kerttuset löytävät myös suojaa lähistöltä. Vaikuttava näky matalalla vedenkorkeudella ovat lukuisat harmaahaikarat, joille ravintoa tarjoillaan lukuisien kalojen muodossa ikään kuin kultaisella tarjottimella.
Järven toisella puolella sijaitsevalta penkiltä voi puolestaan ihailla aamuaurinkoa, ja vielä enemmän: sieltä näkyvä metsäinen lintusaari koristaa Würmsee-järveä. Katse kiinnittyy myös kolmeen korkealle pylväille rakennettuun asumukseen, jotka taiteilijat ovat rakentaneet rantavyöhykkeelle. Kuka haluaisi asua seitsemän metriä korkeissa pesissä? ”Jätämme sen täysin katsojien mielikuvituksen varaan”, selittää Frank Nordiek. ”Varmaa on vain yksi asia: ympärillämme on enemmän kuin mitä voimme nähdä tai kuulla.”

Penkillä keskustelemassa eläinten kanssa

Myös toinen näyttelypiste on vaikuttava. Siellä kettu ja jänis istuvat (teräsveistoksina) vieressäsi penkillä. Katse kiinnittyy myös haikaraan, rupikonnaan ja jäälintuun. Teemana on kysymys: Mitä tarvitsen elämääni? Ihminen: vähemmän kuin luulee. Eläin: enemmän kuin sillä on. Näin jokainen voi kysyä itseltään: Millainen on ekologinen jalanjälkeni? Mitä voin muuttaa arjessani? Miten tapani vaikuttavat siihen, että kaikki pysyy ennallaan? Pitäisikö sen pysyä ennallaan? Mikä jää jäljelle?